EUR | USD

Vaihtovirtaerotusmuuntajien käyttö sähköiskun estämiseen lääkinnällisissä laitteissa

Kirjoittaja Bill Schweber

Julkaisija Digi-Keyn kirjoittajat Pohjois-Amerikassa

Lääkinnällisten laitteiden käytön laajentuessa sairaaloista ja hoitokodeista kotona tapahtuvaan monitorointiin ja elintoimintojen tukeen, myös käyttäjän ja potilaan turvallisuuteen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sähköiskut ovat edelleen mahdollisia, vaikka laitteiden suunnittelussa on noudatettava tiukkoja hyviin suunnittelukäytäntöihin ja lukuisiin turvallisuusstandardeihin perustuvia sääntöjä, joiden tarkoituksena on estää verkkojännitteen aiheuttamat vaaralliset tai jopa tappavat sähköiskut. Sähköiskuun riittää, että laitteen kotelo tai ulkoinen anturi muuttuu jännitteiseksi laitevian vuoksi, jolloin vikavirta kulkee maahan käyttäjän tai potilaan kautta. Tämä voidaan kuitenkin välttää käyttämällä oikein valittua ja oikeaan kohtaan sijoitettua muuntajaa.

Muuntajia käytetään monenlaisiin käyttötarkoituksiin, vaihtovirran (AC) jännitteen muuntamisesta suuremmaksi tai pienemmäksi tai herkkien anturirajapintojen maadoitussilmukoiden katkaisusta aina impedanssien sovittamiseen, vaiheiden väliseen kytkentään ja epäsymmetristen ja symmetristen piirien välisiin muunnoksiin. Niitä käytetään myös muuntosuhteella 1:1 galvaanisen erotuksen toteuttamiseen vaihtovirtalinjan ja kuorman välille. Muuntajia käytetäänkin yhä enemmän juuri käyttäjien ja potilaiden suojeluun lääkinnällisten laitteiden suunnitteluvirheiltä.

Tässä artikkelissa käsitellään erilaisia mahdollisia vikamuotoja ja muuntajan käyttöä verkkovirtakäyttöisten lääkinnällisten laitteiden parantamiseen vaihtovirtalinjan erotuksen avulla. BEL Signal Transformer ‑yhtiön laitteiden avulla esitellään joitakin asiaan liittyviä standardeja sekä huomioon otettavia tekijöitä, joiden avulla voidaan varmistaa, että muuntaja tarjoaa tarvittavan erotuksen tyypin ja tason. Lisäksi siinä käsitellään yhteensopivuutta moderneihin kokoonpano- ja tuotantovirtoihin.

Miten sähköisku tapahtuu?

Sähköiskun riskin ymmärtämiseksi on hyvä palata sähkön perusperiaatteisiin. Käyttäjä voi joutua vaaraan, jos vaihtovirta kulkee potentiaalinsa ajamana kehon kautta takaisin virtalähteeseen, mutta jos virralla ei ole paluureittiä, riskiä ei ole, vaikka ihminen koskisi suurjännitelinjaa.

Yksivaiheisessa vaihtovirtalinjassa on kolme johdinta: vaihejohdin (L), nollajohdin (N) ja maadoitusjohdin. Näistä viimeinen on aito suojamaadoituskytkentä, jonka kautta ei yleensä kulje virtaa. Tavallisen kodin sähköjärjestelmässä maadoitusjohdinta ei ole eristetty, vaan se jätetään paljaaksi. Maadoitus-termiä käytetään valitettavasti hyvin usein väärin piirikaavioissa ja keskusteluissa. ”Suojamaadoitus” ei ole sama asia kuin ”laitemaa” tai yleinen maadoitus, ja näistä jokaiselle on oma merkkinsä (kuva 1).

Suojamaadoituksen, yleisen maadoituksen ja laitemaadoituksen merkitKuva 1: Suojamaadoitusta (vasemmalla) käytetään usein terminä väärin ja se sekoitetaan laitemaadoitukseen (oikealla) tai yleiseen maadoitukseen (signaalimaadoitus) (keskellä). Näille kaikille on oma merkkinsä. (Kuvan lähde: Autodesk)

Erotusmuuntaja sallii vaihtojännitteen kulun käytettävään laitteeseen ja sen piiriin (kuormaan), mutta estää sähkön virtaamisen käyttäjän kautta takaisin nollajohtimeen. Estäminen perustuu siihen, ettei erotusmuuntajassa ole johdinta nollasta maahan, jolloin sähkövirta ei kulje käyttäjän kautta. Erotusmuuntajan muuntosuhde voi myös olla 1:1, jolloin sen tulo- ja lähtöjännitteet ovat samat. Saatavana on lisäksi toisiopuolen jännitettä alentavia laitteita, joilla voidaan usein helpottaa piirin jännitekiskojen muuntamista, suuntausta ja säätelyä.

Virta tappaa

Ihmiset ajattelevat usein, että sähköiskun riski liittyy suureen jännitteeseen, ja se on tietenkin totta, mutta vain välillisesti. Sähköisku – hengenvaarallinen tai ei – johtuu kuitenkin siitä, että sähkövirta kulkee elimistön kautta. Sähkövirta puolestaan johtuu jännitteestä, joka ajaa (pakottaa) virran kehoon ja sen läpi. Tätä suhdetta selkeyttävää termiä ”sähkömotorinen voima” (EMF) käytettiin aiemmin kuvaamaan jännitettä hyvin yleisesti (ja toisinaan vieläkin).

Mielessä on hyvä pitää kaksi virtapiiriin perusperiaatetta:

  • Jännite ei määräydy missään yksittäisessä pisteessä, vaan se määräytyy ja sitä mitataan kahden pisteen välillä. Potentiaaliero onkin parempi nimitys jännitteelle.
  • Potentiaaliero johtaa virran kulkuun. Sähkövirran määrä riippuu kahden pisteen välisestä vastuksesta, ja se määräytyy Ohmin lain mukaan. Mitä suurempi potentiaaliero on, sitä suurempi on sähkövirta, samoin sen aiheuttama riski.

Entä sitten akkukäyttöiset laitteet, joita ei ole kytketty verkkovirtaan? Tällaiset laitteet eivät aiheuta sähköiskun vaaraa edes suurilla jännitteillä (ellei käyttäjä tartu yhdellä kädellä akun yhdestä navasta ja toisella toisesta). Jos kotelo kytketään akun yhteen napaan ja sitä kautta käyttäjään, sähkövirta ei edelleenkään pääse kulkemaan käyttäjästä takaisin akun toiseen napaan.

Joissakin verkkovirtakäyttöisissä sähkötyökaluissa ei ole myöskään suojamaadoitusta, mutta niissä ei silti tarvita erotusmuuntajaa. Miten se on mahdollista? Porakoneiden kaltaisissa sähkötyökaluissa oli vielä pari vuosikymmentä sitten metalliset kotelot. Laitteen sisäinen vika saattoi tehdä kotelosta jännitteisen, jolloin sähkövirta saattoi kulkea käyttäjän kautta. Metallikotelo kytkettiin tämän estämiseksi laitteen vaihtovirtajohdon maadoitusliittimeen. Tällainen ratkaisu oli kuitenkin riskialtis, koska usein kävi niin, ettei johdon maadoitusjohdin ollutkaan kytkettynä maadoitukseen. Syynä saattoi olla viallinen johto, viallinen pistorasia tai maadoittamattoman pistorasian käyttö maadoitetulle pistokkeelle.

Tällaisten laitteiden rakenne on nykyään yleensä suojaeristetty. Työkalun sisäiset sähköpiirit on eristetty tavalliseen tapaan, minkä lisäksi kotelo on valmistettu sähköä johtamattomasta materiaalista siten, ettei sähköä johtavia osia ole näkyvissä. Näin ollen käyttäjä on turvassa, vaikka laitteeseen tulisi vika ja oikosulku koteloon (tai jos pora osuisi seinän sisällä olevaan jännitteiseen sähköjohtoon). Suojaeristetyt laitteet täyttävät NEC-vaatimukset ja niiden käyttöä suositaan, koska ne eivät perustu kolmijohtimisen pistotulpan (usein puuttuvaan) maadoitukseen. Suojaeristetyissä työkaluissa ja instrumenteissa käytetäänkin itse asiassa kaksijohtimista liitäntäjohtoa, jossa on virta- ja nollajohtimet.

Pienikin virta voi olla vaarallinen

Ilmeinen kysymys onkin, kuinka suuret virrat vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen eli ovat vaarallisia tai peräti hengenvaarallisia. Tähän kysymykseen on olemassa useita vastauksia, ja oikea vastaus vaihtelee sen mukaan, mihin kehon osan virta kohdistuu ja mitä haitallista vaikutusta arvioidaan.

Tavallinen verkkojännite (110/230 volttia; 50 tai 60 hertsiä (Hz)) voi rintakehän kautta kulkiessaan aiheuttaa kammiovärinän vain 30 milliampeerin (mA) virralla. Huomaa, että tasavirta on vaarallista vasta paljon suuremmilla, noin 500 mA:n virroilla, mutta tässä artikkelissa käsitellään vaihtovirtaa ja erotusta. Jos virta pääsee kulkemaan suoraan sydämeen esimerkiksi sydänkatetrin tai muun elektrodin kautta, jo paljon alle 1 mA:n (AC tai DC) virta voi aiheuttaa sydämeen värinän.

Seuraavia kynnysarvoja käytetään yleisesti kuvailtaessa virran kulkua kehon läpi ihokontaktissa:

  • 1 mA: tuskin havaittava
  • 16 mA: suurin virta, jonka keskikokoinen henkilö kestää ongelmitta
  • 20 mA: hengityslihasten halvaus
  • 100 mA: kammiovärinän kynnysarvo
  • 2 ampeeria (A): sydämenpysähdys ja sisäelinvauriot.

Vaikutusta on myös sähkövirran reitillä eli sillä, miten kosketuspisteet sijaitsevat kehossa: esimerkiksi rintakehän kautta, kädestä jalkaan tai pään läpi.

Tiukat turvallisuusvaatimukset

Sähkövirran määrä on ihon resistenssin ja kehon painon funktio. Yhdysvaltojen kansallisen työterveys- ja työturvallisuuslaitoksen (NIOSH) ohjeiden mukaan ”ihmisen kehon vastus voi kuivissa olosuhteissa olla jopa 100 000 ohmia (Ω). Ihon kosteus tai vaurio voi pudottaa kehon vastuksen 1 000 Ω:iin”. Lisäksi NIOSH toteaa, että ”suurijännitteinen sähköenergia hajottaa ihmisen ihoa nopeasti ja laskee vastuksen edelleen 500 Ω:iin.” Sähkövirta määräytyy muilta osin Ohmin lain (I = U/R) mukaan.

Varmuusmarginaalien käytön vuoksi suurimmat sallitut virrat ovat tietenkin huomattavasti edellä esitettyjä pienempiä. Kyseessä on monimutkainen aihe, johon vaikuttavista lukuisista, osin päällekkäisistä standardeista monet on nykyään yhdenmukaistettu kansainvälisesti. Standardeissa määritetään muun muassa suurin sallittu vuotovirta, läpilyöntilujuus ja pintaväli sekä ilmaväli.

Miten lääkinnälliseksi laitteeksi luokiteltu erotusmuuntaja eroaa tavallisesta vaihtovirtamuuntajasta? Niissähän on molemmissa magneettisen sydämen ympärillä ensiö- ja toisiokäämit, joilla toteutetaan 1:1 tai muu muuntosuhde. Ero on siinä, ettei tavallisen muuntajan tarvitse täyttää kaikkia yllä mainittujen säännösten vaatimuksia tai säännöksiä sovelletaan siihen huomattavasti löysemmin.

Parametreille ei voida määrittää mitään tiettyjä arvoja, koska niiden suurimmat sallitut arvot vaihtelevat monien tekijöiden mukaan. Lisäksi käytettävä kokonaisrakenne vaikuttaa arvoihin: onko suojaus yksinkertainen vai kaksinkertainen, samoin se, suojataanko suojakeinolla potilasta vai laitteen käyttäjää.

Sovellettavia standardeja ovat muun muassa:

  • IEC 60950-1:2001, ”Information technology equipment - Safety - Part 1: General requirements”
  • IEC 60601-1-11:2015, ”Medical electrical equipment — Part 1-11: General requirements for basic safety and essential performance — Collateral standard: Requirements for medical electrical equipment and medical electrical systems used in the home healthcare environment”
  • ISO 14971:2019, ”Medical devices — Application of risk management to medical devices”

Näiden standardien sisältöä, soveltamista ja testausolosuhteita ei voida käsitellä tässä artikkelissa. Lääkinnällisten laitteiden erotusta koskevat vaatimukset täyttävän järjestelmän kehittämistä voi kuitenkin nopeuttaa kahdella tavalla:

  • Yhteistyö sellaisen komponenttitoimittajan kanssa, joka pystyy osoittamaan asiantuntemuksensa ja pätevyytensä ymmärtää, toteuttaa ja täyttää nämä vaatimukset ja niitä määrittävät lukuisat standardit. Suunnittelijoiden ei kannata yrittää selvittää kaikkia asioita itse, sillä se voi viedä valtavasti aikaa.
  • Käytä mahdollisuuksien mukaan rakennuspalikkoina komponentteja – kuten muuntajia – jotka täyttävät sovellettavat standardit. Suunnittelussa voi toki käyttää komponentteja, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja lisätä niiden ympärille kaikki vaatimusten täyttämiseksi tarvittava, mutta tämä ratkaisu on usein monimutkainen ja hintava.

Standardeissa määrätään lukuisia erotusmuuntajan suorituskykyä koskevia vaatimuksia, jotka vaikuttavat koko tuotteeseen, kuten:

  • Läpilyöntilujuus ja suurjännitetesti, joka kuvailee erotuksen eheyttä sekä käämien sisäisiä ja niiden välisiä läpilyöntijännitteitä; testissä käytetään yleensä usean kilovoltin jännitetasoja.
  • Pintaväli (kahden sähköä johtavan osan lyhin etäisyys pinnalla) ja ilmaväli (kahden sähköä johtavan osan lyhin etäisyys ilman kautta), joilla vältytään suurjännitteiseltä ylilyönniltä; nämä etäisyydet määritetään muuntajan nimellisjännitteen funktiona.
  • Vuotovirran eli käämeistä sydämeen ja käämistä toiseen vuotavan virran määrän, kun muuntajaan kohdistetaan jännite, on yleensä oltava enintään 30 mikroampeerin (µA) luokkaa.
  • Vaiheen sisäisen ja vaiheiden välisen kapasitanssin aiheuttamat vuotovirrat, jotka määräytyvät muuntajan rakenteen, sydämen ja käämien mukaan. Myös näiden on oltava enintään 30 µA:n luokkaa (kuva 2).
  • Syttymisarvolla (esim. standardin UL 94V-0 mukaisesti määritettynä) arvioidaan sekä palamista että jälkihehkumisaikaa toistuvan liekille altistuksen jälkeen sekä polttotestinäytteen tippumista pystysuorassa polttotestissä.

Muuntajamallin kaaviossa on esitetty vain käämit ja sydänKuva 2: Yksinkertaisimmassa muuntajamallissa on vain käämit ja sydän, mutta paremmassa mallissa mukana ovat myös kapasitanssit C1, C2 ja C3, joilla voidaan määrittää sähköisesti erotettujen osien välinen vuotovirta. (Kuvan lähde: Voltech Instruments, Inc.)

Standardien vaatimusten täyttymistä koskevat testit tehdään standardeissa esitettyjen tarkkojen määräysten mukaisesti, usein muuntajalle tavanomaista suuremmalla jännitteellä ja lämpötilalla aikaansaadun sähköisen tai lämpötilakuormituksen aikana tai sen jälkeen. Näin voidaan arvioida suoritusta vähiten suotuisissa olosuhteissa ja niiden jälkeen.

Saatavana olevat erotusmuuntajat tarjoavat paljon mahdollisuuksia

Järjestelmäsuunnittelijoiden vaatimuksia erotusmuuntajan toiminnalle saattaa olla helpompi hahmottaa tutustumalla muutamaan esimerkkiin. Käsittelen tässä neljää Bel Signal Transformerin laitetta, joiden ominaisuudet ja suorituskyky vaihtelevat. Ne kaikki on suunniteltu erottamista varten, ne täyttävät säädösten vaatimukset ja sopivat kokoonpano- ja tuotantotarpeisiin.

1: M4L-1-3 on 300 volttiampeerin (VA) runkoasennettava laite, joka kuuluu Signal Transformerin More-4-Less-tuoteperheeseen. Sen läpilyöntilujuus on 4 kilovolttia (kV) (kuva 3).

Kuva: Signal Transformer M4L-1-3 ‑tehomuuntajaKuva 3: M4L-1-3-tehomuuntajan tulo- ja lähtökäämien pintaväli on 12 mm, vuotovirta alle 30 µA, ja siinä on ”sormiturvalliset” liittimet. (Kuvan lähde: Signal Transformer)

M4L-1-3 tarjoaa ensiöpuolella kolme syöttöjännitevaihtoehtoa – 105, 115 ja 125 VAC (50/60 Hz) – ja antaa toisiopuolelta 115 VAC:n jännitteen (kuva 4). Sen tulo- ja lähtökäämien pintaväli on 12 mm ja vuotovirta alle 30 µA. Sen fyysisiin liitäntöihin kuuluvat IP20-tyypin ”kosketusturvalliset” liittimet (joita ei voi koskea sormella eikä yli 12 mm paksulla esineellä), johdotuksen ruuvattavat puristimet sekä 3/16” ja 1/4” Fast-On-liittimet.

Kaavio: syöttöjännitteet 105, 115 ja 125 VAC (50/60 Hz)Kuva 4: M4L-1-3 ottaa ensiöpuolella vastaan kolmea eri jännitettä – 105, 115 ja 125 VAC (50/60 Hz) – ja antaa toisiopuolelta 115 VAC:n jännitteen. (Kuvan lähde: Signal Transformer)

2: One-4-All-sarjan 14A-30-512-muuntaja on 30 VA:n läpiasennettava laite, jonka läpilyöntilujuus on 4 kV (kuva 5).

Kuva: Signal Transformerin 14A-30-512-sarjan muuntaja on 30 VA:n läpiasennettava laiteKuva 5: 14A-30-512-sarjan muuntaja on 30 VA:n läpiasennettava laite, jonka läpilyöntilujuus on 4 kV. (Kuvan lähde: Signal Transformer)

14A-30-512-muuntajaan voidaan syöttää 115/230 voltin syöttöjännite, ja sen AC-lähtöjännite vastaa johdotuksesta riippuen joko +5 voltin, ±12 voltin tai ±15 voltin tasavirtaa (kuva 6).

Kaavio: Signal Transformerin 14A-30-512-muuntaja käyttää 115/230 voltin syöttöjännitettäKuva 6: 14A-30-512-muuntajaan voidaan syöttää 115/230 voltin syöttöjännite, ja sillä voidaan tuottaa +5 voltin, ±12 voltin tai ±15 voltin tasavirtaa sen mukaan, miten käyttäjä kytkee ensiö- ja toisiokäämit. (Kuvan lähde: Signal Transformer)

3: A41-25-512 on All-4-One-sarjaan kuuluva 25 VA:n runkoasennettava laite, jossa on kaksi komplementaarista lähtöä (5 VDC ja ±12 VDC/±15 VDC) reguloiduille virtalähteille (kuva 7). Sillä on kaikki olennaiset kansainväliset turvallisuussertifioinnit ja se käyttää kaksoisensiökääminsä vuoksi ensiöpuolella 115/230 voltin vaihtovirtaa. Siinä on juottosilmukka/pikaliitosliittimet ja sen vuotovirta täyttää standardien UL 60601-1 ja IEC/EN 60601-1 vaatimukset.

Kuva: Signal Transformerin A41-25-512-muuntaja on 25 VA:n runkoasennettava laiteKuva 7: A41-25-512-muuntaja on 25 VA:n runkoasennettava laite, jolla on kaikki olennaiset kansainväliset turvallisuussertifioinnit. Se tuottaa lähtöpuolella vaihtovirtaa, joka soveltuu 5 voltin tasavirran tai ±12 voltin/±15 voltin reguloitujen tasavirtalähteiden tuottamiseen. (Kuvan lähde: Signal Transformer)

4: HPI-sarjan HPI-35 on 3 500 VA:n laite, jonka läpilyöntilujuus on 4 kV ja jonka vuotovirta alle 50 mikroampeeria. Siinä on IP20-luokan liittimet (kuva 8).

Kuva: Signal Transformerin HPI-35 on tehokas muuntajaKuva 8: HPI-35 on tehokas muuntaja (nimellisarvo 3 500 VA), jossa on IP20-tyypin liittimet. (Kuvan lähde: Signal Transformer Digi-Keyn kautta)

HPI-35-muuntajassa on useita jännitevaihtoehtoja, ja sen jaettuihin ensiö- ja toisiokäämeihin voidaan johdottaa 100, 115, 215 ja 230 voltin (50/60 Hz) syöttöjännitteet. Muuntaja tuottaa 115 tai 230 voltin lähtöjännitteen (kuva 9).

Kaavio: Signal Transformerin HPI-35-muuntajan useille jännitteille sopivat jaetut ensiö- ja toisiokäämitKuva 9: HPI-35-muuntajan useille jännitteille sopiviin jaettuihin ensiö- ja toisiokäämeihin voidaan johdottaa 100, 115, 215 ja 230 voltin (50/60 Hz) syöttöjännitteet. Muuntaja tuottaa 115 tai 230 voltin lähtöjännitteen. (Kuvan lähde: Signal Transformer)

Yhteenveto

Lääkinnällisten laitteiden käyttäjiä ja potilaita on tärkeää suojella harvinaisilta järjestelmävioilta ja ‑virheiltä sekä niistä johtuvilta usein hengenvaarallisilta sähköiskuilta. Kuten edellä on esitetty, suojaus voidaan toteuttaa erotusmuuntajien avulla. Niitä on saatavana vaihtovirran syöttöjännitteille muuntosuhteella 1:1, jolloin tulojännite on sama kuin lähtöjännite, kun taas toisilla malleilla voidaan alentaa jännitettä toisiokäämissä. Ne pystyvät ainutlaatuisen rakenteensa ja valmistuksensa ansiosta täyttämään lukuisat lakisääteiset turvallisuusvaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi läpilyöntijännitettä, vuotovirtaa, pintaväliä ja ilmaväliä sekä syttymisherkkyyttä. Suunnittelijat voivat näitä erotusmuuntajia käyttämällä saada lopputuotteen hyväksytyksi ja myyntiin nopeasti.

Disclaimer: The opinions, beliefs, and viewpoints expressed by the various authors and/or forum participants on this website do not necessarily reflect the opinions, beliefs, and viewpoints of Digi-Key Electronics or official policies of Digi-Key Electronics.

Tietoja kirjoittajasta

Bill Schweber

Bill Schweber on elektroniikkasuunnittelija, joka on kirjoittanut elektronisista viestintäjärjestelmistä kolme oppikirjaa samoin kuin satoja teknisiä artikkeleita, mielipidepalstoja sekä tuotekuvauksia. Aikaisemmissa rooleissaan hän on toiminut teknisen verkkosivuston hallinnoijana useissa EE Times -lehden aihekohtaisissa sivustoissa, samoin kuin EDN-lehden päätoimittajana ja analogiapuolen toimittajana.

Analog Devices, Inc. -yrityksessä (analogisten ja sekasignaalimikropiirien johtava myyjä) Bill toimi markkinointiviestinnässä (suhdetoiminta). Tämän seurauksena hän on toiminut teknisen PR-toimen molemmilla puolilla, esitellyt yrityksen tuotteita, kertomuksia ja viestejä medialle sekä ottanut niitä vastaan.

Ennen MarCom-roolia Analogilla Bill toimi avustavana toimittajana yrityksen kunnioitetussa teknisessä julkaisussa ja työskenteli myös yrityksen tuotemarkkinoinnissa sekä sovellussuunnitteluryhmissä. Ennen näitä rooleja Bill työskenteli Instron Corp. -yrityksessä tehden käytännön analogipiirien ja päävirtapiirien suunnittelua ja järjestelmäintegraatiota materiaalitestauskoneiden ohjausta varten.

Hän on suorittanut Massachusettsin yliopistossa MSEE- ja Columbian yliopistossa BSEE-tutkinnon ja toimii rekisteröitynä ammatti-insinöörinä. Hänellä on myös korkeampi radioamatöörilisenssi. Bill on myös suunnitellut, kirjoittanut ja esittänyt verkkokursseja useista suunnitteluaiheista, mukaan lukien MOSFET:tien perusteet, AD-muuntimen valinta sekä ledien ohjaus.

Tietoja tästä julkaisijasta

Digi-Keyn kirjoittajat Pohjois-Amerikassa